Sukuneuvosto 9.9.2023 alkaen (toimikauden päätös suluissa)

Varsinaiset jäsenet

Varajäsenet

• Sukututkimustyöryhmä
• Sukukirjatyöryhmä
• Sukujuhlatyöryhmä
• Viestintätyöryhmä
• Taloustyöryhmä

Oli kesäkuun loppu vuonna 1981. Edesmenneen Isäni Viljo Kalervo Tissarin sisar Vieno Esteri Hyvärinen vietti paljon aikaa äitini Hilkka Maria Tissarin os. Karjalainen kanssa kesämökilläni Karttulassa. Vieno-tätini oli saanut kirjeen, jossa kerrottiin, että Tissarin Sukuseura on perustettu Kangasniemellä 15.5.1981. Kirjeessä oli kutsu ensimmäiseen Tissarin Sukuseuran sukukokoukseen Kangasniemen kirkonkylän peruskoulun yläasteen juhlasaliin 12.7.1981. Sukukokouksesta oli myös ilmoitus Savon Sanomat-lehdessä.

Päätimme lähteä kolmisin matkaamaan Karttulasta sinne kokoukseen Kangasniemelle. Sää oli aurinkoinen ja kaunis! Olimme innoissamme, että vihdoinkin saamme vanhaa ja uutta tietoa sukumme vaiheista. Kokouksessa oli todella paljon osallistujia, 409 suvun jäsentä. Siellä tunnelma oli hyvä, jopa odottavan leppoisa. Ensimmäisessä sukukokouksessa minut valittiin Sukuseuran hallitukseen eli sukuneuvostoon. Päätimme heti alussa, että hallituksen kokouksien tapaamiset pidetään kunkin jäsenen kotona vuorotellen. Minä sain ensimmäisenä kunnian pyytää kokoontumista kotiini Kuopioon keväällä 1982. Hallituksen jäsenyyteni kesti vuoteen 1984 saakka.

Sitten alkoi elämässäni puhaltaa muutoksen tuulet. Olin toiminut vuosia lääke-esittelijänä matkustellen paljon Suomessa ja ulkomailla. Halusin kuitenkin hoitoalalle. Aloitin sairaanhoitajan opinnot ja myöhemmin erikoistuin mielenterveystyöhön ja psykiatriseen sairaanhoitoon. Työskentelin hoitotyössä ja myöhemmin myös hoidon opetustyössä 13 vuotta Kuopiossa vuoteen 2002 saakka. Tapasin tulevan ensimmäisen aviomieheni v. 1982. Kaikki vapaa-ajat hänen kanssaan matkustelimme ympäri Eurooppaa ja vähän kauempanakin. Se oli kiireistä aikaa ja sukuseuran asiat eivät enää mahtuneet aikatauluihin, vahinko kyllä.

Tissarin sukuasiat ovat kuitenkin aina kiinnostaneet ja sukuseuran toiminta oli kaihertanut mielessä. Kun erosin v.1996 ensimmäisestä aviomiehestäni Paltamosta, halusin ehdottomasti ottaa isäni sukunimen uudelleen käyttöön kunnioittaakseni isäni muistoa. Eli minusta tuli jälleen Tissari!!

Onneksi Tissarin Sukuseura on aina näinä passiivisina vuosinanikin muistanut jäsenkirjeellään. Vuonna 2016 sain jälleen kirjeen ja kutsun sukujuhlaan ja kirjanjulkistamistilaisuuteen Kangasniemelle 30.7.2016. Nykyinen aviomieheni Jari Kalevi Röppänen on hyvin kiinnostunut oman sukunsa vaiheista. Hän halusi lähteä tutustumaan myös Tissarin sukuun eli mukaani sukujuhlaan ja kirjojen julkistamistilaisuuteen. Siitä se sukuseuratoimintani taas aktivoitui.

Seuraava Tissarin Sukuseuran sukukokous oli Pielavedellä 29.7.2017. Siellä minut valittiin sukuneuvostoon varajäseneksi ja kahden vuoden kuluttua sukukokouksessa Mikkelissä 31.8.2019 varsinaiseksi jäseneksi jatkuen edelleen. Koronapandemia sekoitti ja esti suku- ym. kokoontumiset muutamaksi vuodeksi. Kokouksia on ollut välillä mahdollisuus toteuttaa Teams-yhteyksien avulla.

Syyskuun 9.päivä 2023 olimme sukukokouksessa Mikkelissä. Läsnä oli 22 suvun jäsentä ja kolme henkilöä digiyhteydellä. Siellä sukuneuvosto valitsi keskuudestaan minut sukuseuran puheenjohtajaksi. Ymmärrän, että ”saappaat” ovat suuret ja vaativat, mutta toivottavasti yhdessä menemme eteenpäin ja pystymme vastaamaan haasteisiin. Tavoitteenamme on saada myös uusia jäseniä innostumaan
tästä mielenkiintoisesta ja antoisasta toiminnasta.

Miksi sukuseuraan kuuluminen ja sukututkimus kiinnostaa minua edelleen? Minua on aina kiinnostanut ihminen ja ihmisen reagointi erilaisissa tilanteissa. Olenhan erikoistunut ihmisen mielen sisäiseen maailmaan ja miten aikaisemmat kokemukset vaikuttavat nykypäivään. Menneiden sukupolvien ja aikojen tuntemus on auttanut minua ymmärtämään paremmin myös itseäni, reaktioitani ja toimintaani. Olen ymmärtänyt ihmisten olevan historiansa tuotoksia. Kuitenkin jokainen itse voi muuttaa omaa
tulevaisuuttaan. Kaikesta voi selvitä, vastoinkäymiset kasvattavat, kuten sanotaan. Elämän ja onnen avaimet ovat jokaisella itsellään, ne pitää vain löytää!

Olen elämässäni kulkenut unelmiani kohti. Yksi unelmani oli rakennuttaa omakotitalo Karttulaan mökkimaisemiin. Vuonna 2008 se unelma toteutui. Toinen unelmani oli perustaa eläkkeelle jäämiseni jälkeen ”Leenan Aarreaitta, vintage and second hand boutique”, jossa voisin myydä vuosikymmeniä
säilyttämiäni tavaroita. Jäin eläkkeelle vasta vuonna 2020 aluepäällikön tehtävistä 71-vuotiaana. Toteutin sen unelman kirpparista Karttulaan, kun koronapandemia helpotti vuonna 2023.

Minulta usein kysytään, miten jaksat innostua ja touhuta vanhoilla päivilläsikin. Vaikka olen tehnyt vaativaa ja raskasta matkatyötä monia vuosia, jopa vuosikymmeniä, olen tykännyt työskentelystä eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa. Vastapainona työlle on minulle maalla ja luonnossa viihtyminen. Olen nykyisen aviomieheni kanssa tutustunut metsästysharrastukseen ja sen myötä lintuihin ja muihin metsäneläimiin. Tärkeimpänä on kuitenkin koiraharrastukseni, mikä alkoi jo nuorena 15-vuotiaana. Yleensä meillä on ollut pari koiraa samanaikaisesti, mutta nyt enää yksi rakas labradori Leo!

Matkat jatkuvat ja uudet unelmat odottavat toteutumista!

10.2.2024

Leena Tissari-Röppänen